HUNAJAHUKKA

Turkinhoidosta
Pennun ja aikuisen koiran opetuksesta
Kynsienleikkuusta
Trimmauksesta
Karkean turkin leikkaaminen

Muutamia rotuja lukuun ottamatta lähes kaikki koirat tarvitsevat turkinhoitoa. Turkki täytyy vähintäänkin kammata tai tarkistaa tietyin väliajoin. Kun pohjavillaa on enemmän, on muistettava kammata ihon pintaan asti. Näen silloin tällöin koiria, jotka näyttävät pintapuolisesti tarkastellen hienoilta, mutta vain peitinkarva on selvitetty ja pohjavilla jätetty tiheäksi ja takkuiseksi. Ihon pinnassa voi olla soranjyviä, teräviä siemeniä tai muuta koiraa kiusaavaa, ja paksu villa saattaa edesauttaa ihottumien syntyä sen lisäksi että se varmasti tuntuu kotikoirasta epämukavan kuumalta. Polkuanturoiden välistä sekä peräaukon ympäriltä on hyvä leikata karvat, ja kynnet leikata tarpeen mukaan, myös kannuskynnet. Säännöllisen käsittelyn yhteydessä kannattaa tarkistaa myös korvat, silmät ja hampaat. Korvakäytävän suulta karvat joko leikataan tai varovasti nypitään, mikäli karvoitus on tiheätä. Kaikki edellämainittu onnistuu mikäli pentu totutetaan käsittelyyn pöydällä pienestä pitäen. Tällä on suuri merkitys sille, kuinka helppoa tai vaivalloista elämäsi koiranomistajana on!

Mikäli haluat hiukan satsata turkinhoitoon, hanki kampojen, harjan, saksien ja mahdollisten muiden välineiden lisäksi erityinen trimmauspöytä sekä trimmaustanko. Se kannattaa! Näiden avulla käsittelyyn tottuneen koiran hoito on helppoa ja vaivatonta.

Pennun ja aikuisen koiran opetuksesta

Tukevalle pöydälle laitetaan liukumaton alusta, esimerkiksi muovipohjainen käytävämaton pala. Pentu nostetaan pöydälle, käydään aluksi nopeasti ja kevyesti läpi kaikki paikat, koko ajan kehuen ja välillä pienillä makupaloilla palkiten. Kehun pitää tulla juuri silloin kun pentu tekee oikein – ei vasta sitten kun se on laskettu takaisin lattialle. Ei ole tarkoitus palkita käsittelyn loppumista vaan itse hienosti olo käsittelyn aikana. Pikkuhiljaa käsittelyn kestoa voidaan pidentää.

Muista myös, ettei pentu tai aikuinenkaan koira saa koskaan päättää, milloin käsittely päättyy. Jos koira käy kärsimättömäksi ja tempoilee, jatka vielä hetki, ja lopeta sitten. Mikäli päästät koiran pois silloin kun se itse haluaa, se tajuaa nopeasti kuinka livistää tilanteesta, eikä tämä ole tarkoitus. Älä liioin koskaan salli pennun tai aikuisen koiran itse hypätä alas pöydältä. Loukkaantumisen vaara on suuri, eikä koiralla saa olla mahdollisuutta päästä oma-aloitteisesti pois. Se on aina nostettava alas – vaikkapa kahden henkilön voimin.

Lopulta voidaan päästä jopa niin pitkälle, että koira asettuu tai se käännetään kyljelleen makaamaan pöydälle, jolloin etenkin perusteellisempi turkinhoito on helppoa ja mukavaa. Koiran voi kääntää jaloista kiinni pitäen ympäri, ja käydä sitten läpi toinen puoli! Muista kuitenkin, että tämä vaatii koiralta ehdotonta luottamusta. Väkisin kellistäminen aiheuttaa vain pelkoa.

Ole aina rauhallinen käsitellessäsi koiraa, äläkä koskaan menetä malttiasi. Muuten kohtelet koiraa väärin ja saat sen vain hermostumaan, eikä tämä ollenkaan auta asiaasi. En liioin suosittele fyysisen väkivallan käyttöä. Kuonokoppa on hyvä ratkaisu mikäli käsittely ei muutoin onnistu. Silloinkin koiraa kohtaan tulee käyttäytyä ystävällisesti ja rauhallisesti.

Kehu koiraa juuri sillä hetkellä kun se tekee oikein – ei vasta jälkeenpäin! Levottomuus turkkia hoidettaessa johtuu usein luottamuspulasta ja suoranaisesta pelosta. Koiran luottamuksen saavutat ainoastaan varmalla, hellävaraisella ja palkitsevalla käsittelyllä.

Kynsienleikkuusta

Kynsien leikkuu on monelle koiralle ja omistajalle tuskan paikka. Pentu tulee opettaa tähän samalla tavoin kuin turkinhoitoon. Kynsiä on leikattu jo kasvattajan luona, mutta tapaa pitää jatkaa säännöllisesti myös uudessa kodissa. Jos pentu rimpuilee, voidaan vaikkapa leikata vain yksi kynsi kerrallaan runsaasti kehuen ja makupalalla palkiten! Muista varoa leikkaamasta verisuoneen ja hermoon – tämä aiheuttaa kipua ja verenvuotoa ja voi saada koiran pelkäämään kynsien leikkausta koko loppuikänsä. Ydin näkyy valkoisessa kynnessä punaisena, ja tummassakin kynnessä muuta kynttä vaaleampana. Käytä hyvää valoa, voit myös koettaa katsoa kynttä vastavaloon taskulampun avulla, ja leikkaa hyvillä kynsileikkureilla aivan vähän kerrallaan. Jätä noin millin turvaväli ytimeen. On myös saatavilla sähkökäyttöinen kynsiviila (”Nail grinder”, ulkomaisista nettikaupoista), jonka avulla kynsien lyhennys on riskittömämpää.

Jos vahinko kuitenkin sattuu, älä hermostu äläkä reagoi! Oma hermostumisesi saa koiran pelästymään entistä enemmän. Jatka leikkaamalla vielä kynsi tai pari, varmasti ja varovasti. Voit varautua hankkimalla verenvuodon tyrehdyttävää ainetta. Puhdista kynnenpää desinfiointiaineella, ja tarkkaile tilannetta jonkin aikaa jälkeenpäin mahdollisen tulehduksen varalta.

Mikäli koira kuitenkin pelkää kynsien leikkuuta hysteerisesti, suosittelen rauhoitusta eläinlääkärillä. Voimakas pelko on epäterveellistä, koira ei tässä mielentilassa taatusti opi mitään, eikä tarkkuutta vaativa työ ole ylipäätään mahdollista riuhtovan koiran kanssa. Tällainenkin koira voidaan opettaa sietämään toimenpide rauhallisena – ohjeet esim Tuire Kaimion kirjassa ”Pennun kasvatus”.

Trimmauksesta

Trimmauksella tarkoitetaan turkin käsittelyä ja muotoilua joko nyppimällä tai leikkaamalla. Asiaan vihkiytymättömän voi olla todella vaikeaa erottaa pitkänä rehottavan turkin alta onko kyseessä esimerkiksi Lhasa apso vaiko kenties norfolkinterrieri, jonka hoitoon ei ole liiemmin paneuduttu! Rotupiirteet saadaan esiin oikein suoritetulla trimmauksella, mutta ne voidaan myös pilata väärällä käsittelyllä ja muotoilulla.

Rodusta riippuen tarvittava välinearsenaali voi olla minimaalinen tai hyvinkin laaja. Joskus riittävät vain kampa, sakset ja omat sormet, mutta esimerkiksi karkeakarvaisten terrierien oikea turkinkäsittely ja etenkin valmistelu näyttelykuntoon vaatii usein pienehkön pakillisen verran työkaluja. Kotikoiran omistaja tulee toki toimeen paljon vähemmälläkin.

Yleisesti ottaen karkea turkki nypitään, pehmeä karva leikataan.

Karkeakarvaisten rotujen turkki koostuu karkeasta peitinkarvasta sekä pehmeästä vettä hylkivästä pohjavillasta. Peitinkarva on kiiltävää ja kauniin väristä. Se kasvaa tiettyyn pituuteen, minkä jälkeen juuri alkaa muuttua vaaleaksi ja ohueksi. Tällöin karva on kypsää ja valmis trimmattavaksi, eikä koira oikein suoritetun käsittelyn aikana tunne kipua. Se saattaa jopa nauttia trimmauksesta. Vanhan karvan poistaminen nyppimällä on välttämätöntä, jotta turkki säilyisi laadultaan ensiluokkaisena: likaa ja vettä hylkivänä, kiiltävänä ja kauniin värisenä. Lisäetuna mainittakoon, ettei oikein hoidetusta turkista juurikaan irtoa karvoja asuntoon! Karvan vaivattoman irtoamisen auttamiseksi turkkia ei pestä kahteen viikkoon ennen trimmausta, eikä perusteellinen kastuminenkaan hyvää tee.

Kun karkea peitinkarva poistetaan, vaaleampi pohjavilla jää jäljelle. Noin kuuden viikon kuluttua, kun uusi peitinkarva alkaa kimmeltää pohjavillan alla, kannattaa nyppiä pois vanha pitkä pohjavilla. Tästä on kahdenlaista etua: koirasta saadaan erittäin siistin ja kauniin näköinen, eikä pitkä villa jää uuden peitinkarvan sekaan keräämään pölyä ja likaa sekä vaikeuttamaan seuraavaa trimmausta. Valkoisten terrierien omistajia saattaa harmittaa se, että koirasta trimmauksen jälkeen tulee lähes kalju ja vaaleanpunainen. Tämä voitaisiin välttää pitämällä pohjavilla lyhyenä. Mikäli pitkä villa on täysin sekoittunut trimmauskypsään peitinkarvaan, näitä kahta on nyppiessä mahdotonta erottaa toisistaan, ja koira menettää koko käsiteltävän karvapeitteensä - vähäksi aikaa.

Pehmeä karva on silkkistä tai villavaa, ja sitä hoidetaan saksin ja/tai koneella harventamalla, lyhentämällä ja muotoilemalla. Ennen käsittelyä koiran turkki selvitetään huolellisesti ja sen jälkeen pestään hyvällä shampoolla sekä hoitoaineella. Paksu turkki kuivuu helpoiten tehokkaalla puhaltimella. Pesu on tarpeen työkalujen säästämiseksi: arvokkaat terät ja sakset tylsyvät nopeasti mikäli turkissa on likaa ja hiekkaa. Turkki saadaan myös helpoiten muotoiltua kauniiksi, tasaiseksi ja rotutyypilliseksi, kun karvapeite on puhdas ja kuiva.

Franzi Corman, Landmark Norfolks, USA
Norfolkinterrieri, jota ei ole koskaan trimmattu, sekä hyvin trimmattu norfolkinterrieri

Karkean turkin leikkaaminen

Jos karkeaa karvaa käsitellään terävin välinein (saksien ja koneen lisäksi myös liian terävät tai väärin käytetyt trimmausveitset!) se menettää hienot ominaisuutensa muuttuen pehmeämmäksi ja sameamman väriseksi. Leikattu karva menettää myös veden- ja lianhylkivyytensä, ja sitä alkaa irtoilla asuntoon. Turkin lämmöneristysominaisuudetkin kärsivät. Muutos on selvä jo yhden leikkauksen jälkeen. Kahden-kolmen leikkauksen jälkeen ollaan tilanteessa jossa entistä upeaa karvaa on jo äärimmäisen vaikeaa palauttaa. Se on mahdollista, mutta vaatii paljon kärsivällistä työtä pitkän ajan kuluessa! Tästä syystä on epärealistista ajatella: leikataan nyt, ja nypitään sitten taas ensi kerralla. Leikatun turkin korjaaminen on vaativaa myös koiralle, sillä suurin osa karvasta ei enää irtoa, ja trimmaajan täytyy tehdä työtään äärimmäisen varovaisesti sekä vain vähän kerrallaan – poistaen sen pienenpienen osan kasvusta, joka sattuu olemaan irtoamisvaiheessa. Tätäkin on vaikeaa erottaa irtoamattomasta karvasta.

Joissain tapauksissa leikkaaminen on kuitenkin hyvä ratkaisu. Koiran hyvinvointi ja terveys on tärkeintä! Vanhat ja sairaat koirat eivät enää jaksa pitkiä trimmausistuntoja, ja ne usein leikataan. Koirasta saadaan aivan siisti tälläkin tavalla. Moni kasvattaja myös leikkaa näyttelyuransa lopettaneet koiransa, kun aika ei riitä niiden kaikkien nyppimiseen. Tärkeää on vain muistaa päätöksen olevan lopullinen.

Kiinnitä huomiota oikeanlaisen kaulapannan valintaan. Kaulapanta kuluttaa usein kaulaan ikävän ja vaikeasti trimmattavan renkaan. Ota panta pois aina kun sen käyttö ei ole välttämätöntä. Terävät reunat kuluttavat karvaa, parhaita pantoja ovat pyöreät nahkapannat. Kaikkein pahimpia ovat kierrettylenkkiset ketjukaulaimet – suorat lenkit eivät katko karvoja yhtä paljon.